Täydellisen paistinpannun metsästys - Topi-Keittiöt

Hannan mukana Keittiön kautta

Iloinen ja aurinkoinen sisustustoimittaja ja mm. Suomen kaunein koti -ohjelmasta tuttu Hanna Sumari taikoo monelaiset herkut.

Hanna Sumari on TV:stä tuttu sisustustoimittaja joka kirjoittaa lehtiin ja pitää blogeja. Keittiön Kautta -blogissaan hän tarkastelee maailmaa keittiönpöydän ääreltä, mielessään mikäs muu kuin kodin sydän – keittiö ja sen liepeillä olevat ajankohtaiset asiat.

syyskuu
elokuu
Tagit:

ke 26. heinäkuuta 2017 13.25.00

Täydellisen paistinpannun metsästys

Hyvä paistinpannu on varmasti keittiöni toiseksi tärkein väline heti kunnon veitsien jälkeen. Mutta se on myös keittiöni suurin puute. Olen etsinyt ja ostanut. Kokeillut ja turhautunut. Kokeilujen sarjaan kuuluu pinnoitettuja pannuja (joiden ikä on hinnasta riippumatta kaksi vuotta) ja valurautapannuja. Viimeisin ostos pari vuotta sitten oli komea ja kallis setti valurautapannuja. Suuri, pieni ja parilapannu. Kaikki ovat kohtalaisia, mutta käyttöä häiritsee myyjän ikävä käytös pannukaupassa. Sellainen minä olen – tavaroilla, joita käytän täytyy olla kiva historia. Lisäksi haksahdin ostamaan puuvartiset pannut, mikä on suuri virhe, koska niitä ei voi käyttää uunissa (tarte tatin, mustikkapiirakka, perunapaistos jne.) eikä rasvapolttaa uudelleen, koska varsi palaisi. Roskaa siis.

Viime viikolla paistinpannuasioissa kääntyi ilokseni uusi lehti. Siskoni Ritva tuli käymään ja hänellä oli minulle muutaman euron ja usean tunnin lahja. Kirpputorilta ostettu ruosteinen ja likainen parin euron valurautapannu, jonka hän oli miehensä kanssa kunnostanut minulle! Kokeilin aarretta heti ja paistetut kanamunat valuivat pannusta lautaselle kuin unelma! Tässä ohjeet ja kuvat pannun tarinasta, vain alkukuva puuttuu, mutta laitan kuvan kahdesta muusta pannusta jotka ovat samassa kunnossa. Kaikki valurauta-astiat voi kunnostaa yhtä upeiksi, ellei niissä ole reikää.

Tältä näytti pannu ennenkuin sille oli tehty mitään

Vasemmalla on tuleva paistinpannuni. Se on pantu nuotioon jossa karsta alkaa palaa. Se näkyy tuosta savusta. Sen annetaan tulla aivan punahehkuiseksi ja sitten se saa jäähtyä hiljaa hiilloksen mukana

Jäähtynyt pannu näyttää aika karmealta! Se on hiomaton timantti! Nyt hanskat käteen ja teräsharjalla harjaus, niin että kaikki irtonainen lähtee pois.

Harjattuna se alkaa jo näyttää vähän paremmalta.

Ja jälleen lämpimään. 

Pannu sivellään auringonkukkaöljyllä, avocadoöljyllä tai puhdistetulla sianrasvalla. Rautakaupoista saa myös Muurikka silavaa joka on tuubissa ja helppoa käyttää. Oliiviöljyjä ja vastaavia hienouksia ei kannata käyttää, ne eivät kestä kuumennusta kuten edellämainitut. Sitten uunin pohjalle folio ja rasvatut pannut ritilälle alassuin. Ja uuni lämpenemään 275 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt annetaan pannujen paistua vartin verran ja käännetään lämpö pois. Pannut saavat jäähtyä uunissa itsekseen huoneen lämpöön. Sitten sama uudellen. Sively, lämmitys ja jäähtyminen. Oikein pahassa kunnossa oleville pannuille temppu tehdään kolmesti.

Voila! Valmis pannu! Minun uusi rakas pannuni, jossa on HYVIÄ muistoja ja fiiliksiä ja siksi sillä tulee ERITYISEN hyvää ruokaa! Kiitos Ritu ja Tapsu!

Ja katsokaa! huis!

Ei tartu!! :)

 

iloa keittiöön!

Terveisin
Hanna

xoxoxo

Kommentit

Kommentointi