Reportaasi Topin tehtaalta Kalajoelta – näin valmistuvat laadukkaat kotimaiset keittiökalusteet

Topi-Keittiöt sai alkunsa vuonna 1939 pienestä puusepänverstaasta Pohjanmaalta. Yrityksestä on kasvanut kaupungin suurimpia työllistäjiä ja koko Suomen tuntema kiintokalusteiden valmistaja.

 

Peltoja, punaisia tupia ja puuvajoja. Laiskasti häntäänsä huiskivia suomenhevosia aitauksessa ja hiljaisuus. Näistä Pohjanmaan laakeista maalaismaisemista Kalajoelta Topi-Keittiöiden tarina alkoi yli 80 vuotta sitten, ja täällä Topin tehtaassa kaikki yrityksen tuottamat kiintokalusteet edelleen valmistetaan.

Ulkona maisemaa ihastellessa tunnelma on seesteinen, mutta sisällä tehtaassa on tekemisen meininki. Koneet pitävät korvia huumaavaa meteliä. Työntekijöitä häärii koneiden ääressä kuulosuojaimet päässä keskittyneen näköisinä. Ohi vilahtaa trukki ja toinenkin. Tuntuu kuin olisi tullut vilkkaaseen kaupunkiin!

Kalustelevyjä on seinustalla jylhissä, korkeissa pinoissa. Ne ovat kuin valmistaikinalevyjä, joista leivotaan Topi-kaapistojen rungot ja ovet. Reseptin ensimmäinen vaihe on pilkkoa levyt sopivan kokoisiksi paloiksi. Jykevä paloittelusaha leikkaa silmänräpäyksessä kokonaisen levypinon. Sitten palat jatkavat matkaansa läpi koneistuslinjaston, joka muun muassa pyöristää levyjen kulmat ja listoittaa reunat. Lopulta robotti piirtää koristekuviot tuleviin kaapinoviin millin tarkkuudella. Kalusteet valmistuvat kuin autotehtaalla: moni työvaihe tapahtuu automaattisesti, ja joka työvaiheelle on oma tekijänsä.

 

Kalusteita koteihin jo yli 80 vuotta

Sukutarinoita Topin tehtaalla kuulee paljon, sillä Ojalan perustajasuvun jäseniä on yrityksessä töissä kymmenkunta, ja myös omistus on säilynyt suvussa. Firman Ojalat ovat keskenään joko sisaruksia, serkuksia tai pikkuserkkuja – onhan sukua töissä yrityksessä jo neljännessä polvessa.

Topi-Keittiöt sai alkunsa vuonna 1939, kun Toivo Ojala perusti Kalajoen kylälle pienen puusepänverstaan nimeltään Tmi Toivo Ojalan Huonekaluliike. Alkuun huonekaluja valmistettiin lähinnä paikallisille, mutta vähitellen toiminta laajeni ympäri Suomea.

”Isoisä on kalustanut myös kouluja ja kirkkoja, muun muassa Kalajoen kirkon alttarin puuosat ja puupenkit ovat hänen valmistamiaan. 70-luvulla kalustimme Keski-Pohjanmaan uuden keskussairaalan”, kertoo Riitta Ojala-Fors, Topi-Keittiöiden myynti- ja markkinointijohtaja.

Hän muistaa, kuinka mummo teki työmiehille eväät portaille, kun nämä lähtivät reissuhommiin. Perheyrityksen toiminta tuli Riitta Ojala-Forsille tutuksi jo pienenä tyttönä, sillä hänen perheensä asui saman funkkistalon yläkerrassa Kalajoen keskustassa, jossa Topi-Keittiöiden silloinen toimisto sijaitsi.

Yrityksessä töissä olevat veljekset perheineen asuivat samassa talossa, muun muassa serkku Tiina Ojala, josta tuli sittemmin Topin myyntisihteeri. Hänen päätyönsä on reklamaatioiden hoito. Asiakaspalautteista saatu tieto hyödynnetään muun muassa tuotekehityksessä. Lisäksi Tiina Ojala pitää tuotekoulutuksia Topin kauppiaille ja myyjille.

”Reklamaatioiden yhteydessä selvitän tuotannosta tuotteiden valmistusvaiheet ja huomaan, missä kohtaa linjastolla virhe on mahdollisesti tapahtunut. Näin siihen päästään puuttumaan nopeasti. Teen tällaista salapoliisin työtä päivittäin”, hän nauraa.

Asiakkaina paljon ammattirakentajia

Monen Ojalan suusta kuulee, että tarkoitus ei ollut opiskeluajan kesätöiden jälkeen tulla perheyritykseen töihin, vaan niin kävi puolivahingossa. Poikkeuksen sääntöön tekee Riitta Ojala-Korhonen, joka vastaa Topilla rakennusliikkeiden tarjouslaskennasta. Hän lähti opiskelemaan rakennusinsinööriksi tähtäimessään nimenomaan palata Kalajoelle perheyritykseen. Nyt hän on ollut Topin leivissä 16 vuotta.

Hänen työpöydällään on pino A3-kokoisia pohjapiirustuksia. Juuri nyt työn alla on suunnitella kiintokalusteet kerrostalokohteeseen ja tehdä niistä tarjous. Arkkitehti on merkannut pohjapiirustuksiin ainoastaan kodinkoneiden paikat, joten Ojala-Korhonen saa suunnitella, mihin esimerkiksi siivouskaappi tai keittiön hyllykaapit tulevat.

”Ainahan nämä ovat kiinnostavimpia kohteita, missä saa itse kokonaan päättää, millaiset kalusteet suunnittelee”, Ojala-Korhonen iloitsee.

Kun rakennusliike on hyväksynyt tarjouksen, projekti etenee projektimyynnin toimitussuunnittelijan Petri Ylitalon käsiin. Hän pitää huolen, että kaikki tarvittava on sovittuna päivänä valmiina asennettavaksi.

Tarkkaa laadunvalvontaa

Maalaamosta valmiit ovet siirretään laaduntarkastaja Päivi Kärkisen seulottaviksi. Hän nostaa kerta toisensa jälkeen itsensä korkuisen kaapinoven telineestä pöydälle kevyen näköisesti, vaikka ovi voi painaa jopa kaksikymmentä kiloa. Kärkinen tutkii ovea kirkkaan valon alla kuin kirurgi leikkauspotilasta. Hän skannaa maalipintaa tarkasti katseellaan ja huomaa toisessa päässä pienenpienen hylkimän, joten ovi on lähetettävä uudelleen hiottavaksi ja maalattavaksi. Tarkastus on ohi muutamissa sekunneissa.

Seuraavaksi ovet siirtyvät saranointiin ja sen jälkeen kasattaviksi. Kokoonpanopuolella kiemurtelee noin sadan metrin pituinen linjasto, jonka läpi kulkiessa kalustelevypaloista syntyy valmis kaluste.

Linjaston alkupäässä ihmisen kosketusta ei tarvita: osat ajetaan läpi koneiden, jotka ovat turvallisuussyistä häkeissä kuin eläintarhan eläimet. Loppupäässä linjastoa Tomi Nikupaavo käyttää puristuskonetta. Hän asettaa tapit ja reiät kohdilleen, ja kone painaa osat kasaan valtavalla voimalla. Tässä tehdään kalusteita, jotka kestävät varmasti!

 

Positiivinen palaute on paras palkinto

Lastauslaiturilla kaiuttimissa raikaa energinen europop, ja kaksi miestä lastaa kalusteita vähintään yhtä energisesti rekkakontteihin. Välillä joku käy tarkistamassa tietokoneelta, missä järjestyksessä kuorma lastataan.

Siitä vastaa lähettämöpäällikkö Jarkko Räihä. Hän pitää kuljetuksiin liittyvät langat käsissään. Räihä istuu vähän matkan päässä toimistossaan ja suunnittelee ajot sekä sopii toimituksista asiakkaiden kanssa puhelimitse. Paras palkinto työstä on se, kun kuljetukset sujuvat ongelmitta ja asiakas on tyytyväinen.

”Jos asiakas lähettää sähköpostin, että vienti on onnistunut kaikin puolin, niin onhan se mukavaa”, Räihä sanoo.

Kun kontti on pakattu täyteen, se suljetaan ja nostetaan rekan kyytiin. Tehtaan pihaan on ilmestynyt rekkajono. Autot ovat valmiina kuljettamaan kalusteet koteihin, joissa niitä on odotettu innolla jo viikkoja.
Huomio kiinnittyy ensi kertaa tehtaan pihalla seisovaan suureen siiloon. Siellä ylijäänyt puutavara poltetaan, ja lämpö ohjataan putkea pitkin tehtaalle – tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan.